Esikoinen muistaa vielä isomamman kerrostalon puiston, mutta muuten muistot alkavat haihtua. Itsellä muistot elävät hyvin vahvasti ja mamma käy mielessä useasti. Mamma hoitamassa minua ja veljeäni koulun jälkeen. Mamma tekemässä kuumaa kaakaota ja juustohapankorppuja. Mamma kutomassa sukkaa. Mamma kertomassa äidilleni, että kyllä tytölle pitäisi jo hankkia rintsikat. Mamma kertomassa lukuisia tarinoitaan nuoruudestaan ja elämästään. Saan olla onnellinen, että mamma oli mun elämässä niin kauan. Ja ehti näkemään molemmat lapseni.
Mulle kultaakin kalliimpia aarteita on kolmet mamman kutomat villasukat. Iltaisin vedän ne jalkaan lämmittämään, mutta muuten käytän säästeliäästi.
Esikoisen ollessa pieni aloin koota sukupuuta hänelle, mieheni ja oman sukuni juuria. Varsinaista sukututkimusta en ole tehnyt, koonnut vain useista lähteistä tiedot samaan tauluun. Nimiä kirjoittaessa on herännyt halu tietää myös jotain henkilöistä nimien takana. On surullista, että eletyn elämän jälkeen jää vain nimi, jolla on syntymä- ja kuolinaika. Tutkiminen taitaa tosin vaatia enemmän aikaa ja energiaa kuin mitä siihen nyt on mahdollista laittaa. Sillä välin kerron lapsille tarinoita isomammasta, ettei isomamma jää vain nimeksi tauluun.
 |
| Tällaisen sukupuun teen pojille vielä joku päivä. Kuva lainattu täältä. |
Vähän surullinen fiilis, mutta kevennyksenä reilun vuoden takainen tapahtuma. Esikoinen oli hyvin kiinnostunut maapallosta ja maailman maista. Karttapallosta niitä sitten tutkittiin. Kerran sormi osui Thaimaan kohdalle. "Sinnekö se isomamma lähti?" esikoinen kysyi. Nauratti ja itketti. Olisikin lähtenyt ysikympin villityksessä sinne, niin pääsisi katsomaan. IKÄVÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!