Pipsa Hurmerinnan keittokirjasta poimittu suolainen suklaapiirakka sekä Pipsan että allekirjoittaneen versioina. Ihan identtiset eikö.... ;)
Itseasiassa tuo kuva itseleipomastani piirakasta antaa liian hyvän kuvan onnistumisestani. Todellisuudessa pohja on kivikova ja vaatii paloitteluun vähintäänkin pihviveitsen. Lisäksi vielä eilen tuo suklaakuorutekin oli niin löysää, että parhain tapa syödä piirakkaa olisi ollut kattaa vieraille soppalusikat piirakkavadin viereen.
Tuo resepti on ollut mun "pakko kokeilla" -listalla siitä lähtien kuin Pipsan keittiössä -kirjan hankin. Kiehtova makean ja suolaisen yhdistelmä. Nyt ajattelin tuon sopivan mainiosti kuopuksen nimppareille tarjottavaksi. Vaikka seurasin ohjeita tarkasti, jo tekovaiheessa huomasin ongelmia koostumuksissa. Siinä vaiheessa olisi voinut olla vielä jotain korjausliikkeitä tehtävissä, mutta ei, päkkipää seuraa ohjeita orjallisesti eikä luota omiin vaistoihinsa. Lopputulos on siinä lautasella nähtävissä. Sen minkä piti olla pehmeää, oli kivikovaa. Sen minkä piti olla kovaa, valuu pitkin lautasta. Piirakan maku oli kyllä hyvä, tarjoilu vaan mahdotonta.
Puuh, onneksi pakkasessa on aina korvapuusteja valmiina niin ei jäänyt kahvipöytä tyhjäksi. Kuopus tosin surullisena kyseli, että missä hänen kakkunsa on...
Mutta periksi en anna, joku päivä vielä selätän nämä vaikeudet ja teen täydellisen suolaisen suklaapiirakan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!