8.8.2014

Väistynyt loma-ahdistus

Viime viikolla se iski yllättäin. Hirvittävä viimeisen viikon loma-ahdistus. Päässä pyöri kymmenittäin asioita, jotka pitäisi tehdä ennen töiden alkua. Olen luvannut käydä siellä ja tehdä tätä ja aika loppuu totaalisen kesken. Yhden illan podin tätä ahdistusta kunnes sain tartuttua kynään ja kirjattua paperille kaikki mielessä pyörineet jutut.


Heti listaamisen jälkeen helpotti, suloinen sekamelska vaihtui suunnitelmaksi. Sitten pientä aikataulutusta ja säätöä. Osan jutuista sain siirrettyä pois tältä viikolta, jotain peruuntui muista syistä. Osa vaati vaan toimeen tarttumista. Ja simsalabim, tämä viikko onkin ollut ihan huippulomaviikko. Käyty Puuhamaassa, rannalla, retkellä jos toisellakin.

Suurin stressinaiheuttaja taisi taustalla itseasiassa olla poikien päiväkodin vaihto. Jo keväällä päätimme hakea heille siirtoa lähempään päiväkotiin. Vaikka päätös oli selvä, taisin silti miettiä oliko päätös oikea. Vanha päiväkoti oli kiva, pojille tuttu. Onko väärin repiä pojat uuteen paikkaan, uusien ihmisten keskelle vain siksi että meillä on lyhyempi ajomatka? Tällä viikolla olemme ehtineet pariin otteeseen vierailla uudessa päiväkodissa ja fiilis oikeasta päätöksestä on vahvistunut. Uusi päiväkoti on ihana, tilat, henkilökunta, suunnitelmat tälle vuodelle, kaikki tuntui hyvältä. Tutustumispäivänä pojat sulahtivat leikkeihin mukaan ja saivat jo ensimmäiset uudet ystävät. Ensi maanantain tuska pieneni jo huomattavasti.

Kuvat ovat eiliseltä pieneltä "tyttöjen retkeltä". Lähdimme pienen puolivuotiaan kummityttöni ja hänen äitinsä kanssa maaseutumatkalle Perniöön. Koko kesän on ollut tarkoituksena mennä käymään kesäkahvila Opaliinassa ja onneksi ehdimme ennenkuin kahvila sulkee ovensa tämän viikon jälkeen.

Kahvila oli varsin suloinen ilmestys. Pienen pieni puutalo, jossa kaunis aurinkoinen terassi. Ja mitä herkkuja... kakut olivat toinen toistaan herkullisemman näköisiä ja tuotiin tarjolle kauniisti katettuna. Koska päättäminen oli liian vaikeaa, päädyimme molemmat ottamaan eri kakkua ja vaihtamaan lautasia puolessa välissä. Maksimaalinen nautinto...

Opaliinan takana hyörii Veronika Eriksson, jonka pitämillä ruokakursseilla olen käynyt kansalaisopistossa. Lähiruoka ja laadukkaat raaka-aineet ovat pääosassa hänen keittiössään ja ruoka tehdään rakkaudella. Opaliinan herkkuja myydään myös sesonkiluonteisesti Salossa Herkku- ja Lahja Murenassa. Ainakin Opaliinan omaa glögiä on ensi talvena saatava muutama pullo varastoon. On meinaan parasta glögiä mitä olen koskaan juonut. Toivottavasti myös kahvila on paikoillaan myös ensi kesänä, sillä me ainakin olisimme tulossa uudelleen...

Piipahdimme samalla myös kesäkahvilan kanssa samassa pihapiirissä olevassa Maurin makasiinissa. Siinä missä Opaliinassa oli sievää ja kaunista niin täällä on toisen aarteita /toisen romuja kerroksittain niin ettei kaikkea pysty edes hahmottamaan.



Tällaiset pienet lomapyrähdykset ovat ihan parhaita. Voi kun muistaisi toteuttaa niitä myös syksyn pimetessä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...