Kun ei vaan saa aikaiseksi...

Minut on vallannnut parin viime viikon aikana saamattomuuden ja rauhattomuuden tunne. Tuntuu, että tekemättä olevien tehtävien määrä kasvaa kasvamistaan enkä saa toisesta päästä aloitettua purkamista. Tekemistä olisi, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Lopputuloksena jatkuva huono omatunto.

Aikuisten oikeasti - kaikki pakolliset jutut on tehty ja rutiinit rullaa radallaan. Viime viikonloppunakin käytiin ihanassa Kasnäsin kylpylässä, luistelemassa, hikilenkillä, sieniretkellä, viikon ruokaostoksilla, pesin monta koneellista pyykkiä, juoksin kirppareilla etsimässä luistimia (löytyi!), tein tämän viikon sapuskat yms. Silti se huono omatunto vaan kolkuttaa tuolla jossain...

Kaaos on lähinnä pääni sisällä, asiat söhrääntyvät ja enkä saa enää mistään ajatuksesta kiinni.  Kaikki ne "ei-niin-pakolliset-mutta-pitäisi-joskus-tehdä" asiat vaivaavat mieltä. Listalta löytyy niin valokuvakirjojen tekemistä, kirppiskasan selvittelyä, lastenhuoneiden viimeistelyä jne. Suurin osa siis juttuja, joiden tekemistä/tekemättä jättämistä kukaan muu ei edes huomaa.

Huono omatunto aiheuttaa myös sen, että en osaa nauttia toimettomuudestakaan. En pysty käpertymään sohvan nurkkaan kirjan kanssa, kun on olevinaan tärkeämpääkin tekemistä. Silti en saa yhtään hommaa alkua pidemmälle. Lopputuloksena vaellan rauhattomasti ympäri taloa tarttumatta kuitenkaan oikeasti toimeen. Viikkaan pari lakanaa sieltä ja kerään pari lelua tuolta...

Yleensä tähän käy lääkkeeksi vihko ja kynä. Raapustan kaikki mieleen tulevat tehtävät ylös. Kun saan ne eteeni, pään sisäinen kaaos vähenee ja pakotan itseni hoitamaan asioita yksi kohta kerrallaan.

Tänään kävin sentään jo salilla selättämässä "kun-ei-ehdi-kuntoillakaan"-morkkiksen, joten nyt otan sen kynän käteeni ja siirryn purkamaan sisäistä kaaosta paperille...