Majakka dyynien keskellä

Mulla oli yksi toive Tanskan matkan suhteen, haluan nähdä ne kuuluisat dyynit. Niinpä Legolandin jälkeen otettiin suunta kohti pohjoista. Päätepisteenä meillä oli Rubjerg Knuden majakka lähellä Lönstrupia. Pikkuteitä ajellessa horisontissa näkyi jotain kummallista. En ensin edes ymmärtänyt näkemääni, mutta sitten tajusin ne valtaviksi hiekkavuoriksi. Siellä keskellä ei mitään oli pysäköintipaikka, josta lähdimme vaeltamaan polkua pitkin kohti noita vuoria.

Päivä oli tuulinen ja mitä lähemmäs merta tulimme, sitä kovemmin tuuli yritti meitä käännyttää. Sisukkaasti kuitenkin jatkoimme eteenpäin kohti tuota ihmeellistä näkyä. Kiipesimme upottavaa mäkeä ylöspäin huipulle asti. Silloin tuuli todella näytti voimansa. Atlantilta pääsi puhaltamaan esteittä ja pienet hiekanjyvät antoivat kasvoille kuorintaa. Pienin retkeilijä sai tässä kohtaa totaalisen ahdistuskohtauksen ja hetken sylittelyjen jälkeen lähti isän kanssa alaspäin. Esikoisen kanssa kavuttiin vielä seuraavankin nyppylän päälle ihastelemaan itse majakkaa.

Liikkuva hiekka ja eroosio tulevat koitumaan vielä majakan kohtaloksi. On arvioitu, että kymmenen vuoden kuluessa majakka tulee vajoamaan mereen. Majakan vierellä aiemmin olleet rakennukset ovat jo aiemmin hävinneet taistelun luonnon voimille.

Voisin kuvitella, että hieman tyynemmän sään vallitessa olisimme viettäneet tuolla aikaa hyvinkin pitkään tutkien ympäristöä paremmin. Toisaalta nyt kovalla tuulella näkyi selvästi luonnon ja ihmisen marssijärjestys ja kokemus oli pysäyttävä. Ehdottomasti yksi hienoimmista paikoista, joissa olen käynyt.