Täydellinen lomapäivä

Pari ylimääräistä lomapäivää tuntuu tässä kohden syksyä luksukselta. Pieni breikki kiireen keskelle. Ja vaikka lomasuunnitelmat näyttävätkin muuttuvan lennossa niin ei haittaa. Parasta just nyt on oma aika perheen kanssa. Tänään nukuttiin koko perhe hävyttömän pitkään ja aamupäivän vietin keittiön puolella. Enpä olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että sitä voi rentoutua ruokaa laittamalla. Että kKuinka ihanaa onkaan upottaa kädet taikinaan ja pyöritellä sämpylöitä. Tätäkin pitäisi harrastaa entistä useammin.

Ruuan jälkeen lähdettiin porukalla metsäretkelle Teijolle. Tarkoituksena oli testata Sahajärvelle tehtyä käsikäyttöistä "lossia", mutta ei ihan tiedetty missä se on. Lähdetiin tietenkin kiertämään järveä väärään suuntaan vain huomataksemme kauimmaisessa kulmassa, että ollaan täysin väärässä paikassa ja järvi on paaaljon suurempi kuin luulimmekaan. Eipä auttanut muu kuin kääntyä takaisin ja jättää lossin käyttö toiseen kertaan. Onneksi keli oli mitä parhain, eväitä mukana ja kenellekään ei tullut känkkäränkkää. Pojat olivat alkuun toki pettyneitä kun eivät päässeet lossia hinaamaan, mutta onneksi pari uutta pokemonia haihdutti pahan mielen.

Kotona kaivettiin kaapista esiin pastakone. Kumpikaan meistä ei oikein muista mistä tuo kone meille on tullut, mutta seurusteluaikana tehtiin aina silloin tällöin itse ravioleja. Sitten tuli raksa ja sitten lapset ja pastakone on saanut olla lähes 10 vuotta kaapin perällä käyttämättömänä. Muistikuva oli, että jotenkin puuha oli aina vähän hankalaa, mutta lopputulos maistuvaa. Tänään kuitenkin pastan teko sujui kuin tanssi. Taikina oli juuri sopivaa, kuopus innostui koneen pyörittämisestä ja mies teki loistavat täytteet. Ehkäpä omissa kokkaustaidoissakin on tässä vuosien kuluessa tapahtunut kehittymistä. Varmaa kuitenkin on, että enää koneen ei anneta pölyttyä nurkassa vaan tehdään pastaa useamminkin itse.

Vaikka päivä ei ollut ollenkaan sellainen kuin alunperin suunniteltiin, oli se täydellinen lomapäivä. Kun normaalisti on päivät nenä kiinni ruudussa, on ihanaa puuhastella kaikenlaista omaa. Nyt on aika nostaa jalat pöydälle ja nauttia kuppi teetä kynttilänvalossa. Samalla aion ahmia loppuun Cecilia Samartinin kirjan Nora ja Alicia, johon olen ihan koukussa. 

Maistuisiko sushi? - muutama vinkki aloittelijalle

Meidän perheen miehillä alkoi perjantaina syysloma. Itse liityn joukkoon vasta vähän myöhemmin, sillä alkuviikon paiskin hommia ihan normaalisti. Loman alkajaisiksi meillä on tapana tehdä jotain spesiaaliasapuskaa. Pojat saavat päättää ja nykyään valinta kohdistuu lähes aina sushiin. Tämä sopii meille aikuisille myös paremmin kuin hyvin.

Sushi ja meidän yhteinen taival alkoi vähän yllättäen, sillä aikamoisista ennakkoluuloja liittyi tuohon nykyiseen herkkuumme. Onneksi naapurin taiwanista kotoisin oleva rouva toi meille kerran laatikollisen noita vihreitä kääröjä. Varovasti maisteltiin kun ei kehdattu kieltäytyäkään. Yllätyimme positiivisesti. Käytiin hakemassa kahvilasta laatikko jos toinenkin. Kävin kansalaisopistolla yhden illan kurssilla opettelemassa rullan käärimistä. Kuopus innostui seuraavaksi ja pian esikoinen seurasi perässä. Jokaisella meillä on omat makumieltymykset, joten kotona rullia tehdään aika montaa eri sorttia.

Vaikka periaatteessa sushien kääriminen on varsin yksinkertaista niin muutama jutun olen kuitenkin kantapään kautta oppinut. Tärkeimmässä roolissa on riisi ja sen oikea kypsyys. Sen kanssa ei kannata oikoa, sillä hosumisen huomaa lopputuloksessa.

Meillä susheja tehdään paljon ja siltikään niitä ei juuri riitä seuravalle päivälle. Keitänkin aina kerralla koko sushiriisipaketin. Eri riisimerkeillä on vähän erilaiset keitto-ohjeet, mutta olen tykästynyt tähän Hakumaki sushiriisiin, joka huuhdellaan kylmällä vedellä useaan kertaan ennen keittämistä. Itse teen sen niin, että laitan riisin kulhoon, vettä reilusti päälle, sekoittelen vähän ja kaadan veden pois ja toistan 4-5 kertaa. Tämän jälkeen riisi kattilaan ja vettä päälle ja keitetään ohjeen mukaan. Keittämisen jälkeen riisin on hyvä antaa levätä kannen alla vielä ainakin yhtä pitkän ajan.

Parhaimman lopputuloksen saat, kun lisäät lopuksi riisin mukaan riisiviinietikkaseoksen. Yhden paketin riisisatsiin tein seoksen 1 dl riisiviinietikasta, reilu 1/2 dl sokerista ja 2 tl suolaa. Lämmitä riisiviinietikka ja sekoita kunnes sokeri ja suola ovat sulaneet. Älä keitä. Lisää seos riisin joukkoon ja sekoita. Anna riisin jäähtyä.

Riisin jäähtyessä on hyvä aika pilkkoa väliin tulevat ainekset. Väliinhän voit laittaa oikeastaa mitä vain, rohkeasti vaan testaamaan. Meillä sushin sisältä löytyy useimmiten kylmäsavustettua lohta, tonnikalaa, katkarapuja, avokadoa, kurkkua ja paprikaa erilaisina comboina. Tällä kertaa uutuutena oli Bonjour Wasabi Twist - tuorejuusto, joka toi aika mukavan twistin susheihin. Lapsille oli liian tulista, mutta meille aikuisille maistui hyvin.

Yhdestä riisipaketista tulee meidän tyylillä 7-8 pötköä sushia, tarvitset siis 2 pakettia merileväarkkeja. Levitä ohut kerros riisiä levylle. Saat sen levitettyä helpoiten märillä sormillä. Kannattaa pitää lähellä pieni kuppi, jossa on vettä niin saat välillä kastettua sormet. Muista jättää leväarkin yläreunaan n. 1,5 cm "tyhjää" kiinnitystä varten. Laita haluamasi täytteet alareunaan ja rullaa. Kasta yläreunan tyhjä alue, jotta saat rullan liimattua kiinni. Itse laitan valmiit rullat vielä hetkeksi jääkaappiin ennen paloiksi leikkaamista, tulevat jotenkin kiinteämmäksi niin ja leikkaaminen on helpompaa. Jos leikkaaminen tuntuu hankalalta, niin kastele veitsi ennen leikkaamista. Riisi ei tartu veitseen niin helposti. Yhdesä pötköstä saat n. 8 sushipalaa.

Nautitaan soijakastikkeen kera. Ja jos tykkäät pienestä poltteesta niin lisää kastikkeen joukkoon wasabia.  Nam!

Vuodenaikaihminen

 

Monet sanovat olevansa kesäihmisiä, toiset rakastavat syksyä. Minä taas pidän tasapuolisesti kaikista vuodenajoista. Muistan vieläkin vaihto-oppilasaikanani Englannin sateisessa syksyssä käydyn keskustelun, jossa Antigualainen ystäväni kaipasi oman saarensa ikuista kesää. Muistan ajatelleeni, kuinka tylsää se olisi. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä. Ei syksyn pimeneviä ja tunnelmallisia iltoja, ei talven kirpeitä ja kuulaita pakkasaamuja, ei kevään hiirenkorvia. Kesän jälkeen huomaan kaipaavani syksyn tunnelmaa ja syksyn tummetessa alan odottaa lumen valaisevan maiseman. Ja kuinka ihanaa onkaan keväällä hakata pihasta jäätä ja huomata auringon pikkuhiljaa sulattavan sen.

Nyt olen nauttinut luonnon väreistä. Ihanista punaisen ja keltaisen sävyistä, raikkaasta ilmasta, aurinkoisista päivistä ja pimenevistä illoista.  Takkaan sytytetystä tulesta, loimottavista kynttilöistä. Laittanut pikkuhiljaa pihaa talvikuntoon, haravoinut lehtiä ja kantanut kalusteita suojaan. Oikein odottanut niitä sateisia synkkiä päiviä, jolloin ainut järkevä vaihtoehto on käpertyä sohvan nurkkaan kirjan kanssa.

Copenhagen Torvhallerne

Luonnoksiin oli unohtunut vielä tämä yksi postaus Kööpenhaminasta. Toisaalta ajankohtainen, sillä Kööpenhamina on tänä viikonloppuna ollut taas mielessä. Takataskusta löytyy nimittäin keväälle jälleen liput tuonne suosikkikaupunkiini. Tällä kertaa matkaseuraksi lähtee 4 ihanaa ystävääni, joten luvassa on taas erilainen näkökulma kaupunkiin.

Nämä kuvat ovat Kööpenhaminan kauniista kauppahallista, joka lumosi tarjonnallaan. Aika usein kauppahallithan ovat vanhoja arvokkaita tiilirakennuksia ja pitävät sisällään hyvinkin perinteistä tarjontaa historian havinalla höystettynä. Kauppahallit kuuluvat meillä aina käyntikohteisiin ja edellä kuvattua tunnelmaa odotin nytkin. Kööpenhallin kauppahallit tarjosivat kuitenkin tunnelmaa hyvinkin modernilla twistillä. Kaksi isompaa hallia ja niiden väliin jäävä ulkoalue tarjosivat nimittäin herkkujen lisäksi silmänruokaa. Kaikki oli kauniisti esillä ja perinteisten kala- ja lihatiskien lisäksi tarjolla trendikkäästi luomua ja lähiruokaa, herkkuja ja smoothieita, mukaanotettavia annoksia useista ravintoloista. Kulinaristille hallit ovat aarreaitta. Kannattaa tulla nälkäisenä ja herkutella vaikka useammassakin pisteessä ja sen jälkeen napata täältä mukaan tuliaiset.

Olen ihan fiiliksissä siitä, että toukokuussa suunta on jälleen Tanskaan. Monenkaan visiitin jälkeen kaupunki ei tunnu tylsältä kohteelta vaan odotan mitä uutta se nyt meille tarjoaa...

Menovinkki viikonloppuun - Slow food festival

Jos olet kiinnostunut luomusta ja lähiruuasta, niin viikonloppuna kannattaa suunnata Fiskarsiin.  Jo kahdeksannet Slow Food Festivaalit pidetään ruukin alueella lauantaina ja sunnuntaina klo 10 - 16. Alueelle on vapaa pääsy. Mukana on kuutisenkymmentä lähiseudun tuottajaa ja valikoima kattaa niin lihat, jauhot, vihannekset kuin eksoottisemmatkin lähiruuat. Lisäksi paikalla on ravintoloita tarjoamassa Street Food tyyppisesti annoksia. Ja toki kaikki Fiskarsin putiikit ovat myös auki.

Joten jos viikonlopuksi ei ole vielä ohjelmaa, niin suosittelen kurvaamaan Fiskarsin kauniiseen ruukkikylään. 

8 tapaa käyttää avokadoa

Ei ole kauaa siitä, kun suhtauduin noihin ruttuisiin ruskeisiin pallukoihin hyvin epäilevästi. Mistä ihmeestä voi tietää koska ne ovat kypsiä? Mihin niitä nyt oikein voisi käyttää?

Jostain se innostus sitten kuitenkin lähti ja nykyään avokadoja löytyy meiltä lähes aina. Yrityksen ja erehdyksen kautta oikea kypsyys on löytynyt ja käyttötapojakin löytyy aina vaan uusia. Toki avocadon voi syödä sellaisenaankin, kuten se parhaiten maistuu kuopuksellemme. Tässä kuitenkin joitakin muita tapoja nauttia avocadosta.

1. Salaatissa
Salaattiin avocado kannattaa pilkkoa vasta juuri ennen tarjoilua, sillä se tummuu herkästi. Välillä on hauskaa tehdä vaikkapa kokonaan vihreä salaatti: salaattia, parsakaalia, avokadoa, vihreitä rypäleitä, kurkkua, basilikaa.

2. Susheissa

Ehdottomasti aina mukana. Useimmiten seurana tonnikalaa tai lohta sekä kurkkua.

3. Smoothiessa
Tämän hetken lemppari vihreä smoothie rakentuu seuraavasti: 1 avocado, 3-4 palaa pakastettua pinaattia, 2-3 pehmeää taatelia (niitä pahvirasiassa myytäviä), ½ sitruunan mehu, ½ tl inkivääriä, loraus vettä (omenamehua). Jätän usein smoothien aika paksuksi ja syön sen kulhosta myslin kanssa.

4. Leivän päällä

Lämmin ruisleipä ja päälle muutama siivu avokadoa, tomaattia ja ripaus suolaa. Se on siinä.

5. Guacamolessa
Hyvä koostumus tulee esim. tällä reseptillä: 2 avocadoa, 1 tomaatti (poista vetinen keskusta), 1 sitruunan mehu, sormisuolaa, basilikaa/korianteria. Maista välillä, guacamole vaatii aika reippaasti suolaa! Guacamole taas maistuu lähes minkä tahansa kanssa. Itse tehty voittaa purkissa ostetun mennen tullen ja on todella helppoa valmistaa.

6. Avokadopasta
Tuo kuuluisa avokadopasta Safkaa -kirjasta. Uppoaa yllättävää kyllä koko perheelle. Ohje löytyy vaikkapa täältä.


7. Pizzassa
Eipä olisi tullut ensimmäisenä mieleen, mutta ystävän luona tuli testattua tämänkin. Sen jälkeen avocado on päätynyt omaankin pizzaani varsin useasti.

8. Munakkaassa
Kun tuon pizzakokeilun jälkeen hoksasin mahdollisuudet käyttää avocadoa myös lämpimänä, olen lisäillyt sitä sinne ja tänne. Yksi onnistuneimpia kokeiluja on ollut mun pikalounasmunakkaani. Paista ensin pannulla kasviksia esim. parsakaalia, kukkakaalia, porkkanaa (käytän usein myös pakastesekoitusta), kun kasvikset ovat kypsyneet, lisää pannulle kuutioitu avocado. Paista pieni hetki ja lisää kanamunat (3-4 kpl). Suolan sijaan lisään syödessä hieman soijaa, joka tuo kivan maun munakkaaseen.

Olisi vielä uusia ideoita avocadon käyttöön?

PS. Ostan usein avocadoja pussissa. Osa saattaa olla ostettaessa vielä vihreitä, mutta ne kypsyvät ruskeiksi muutamassa päivässä. Tämän jälkeen siirrän ne jääkaappiin, sillä huoneenlämmössä ne muuttuvat ylikypsiksi hetkessä. Jääkaapissa käyttöikää tulee lisää päiväkaupalla. Parhaimmillaan avocado on kun se antaa hieman periksi painettaessa. Se ei saa kuitenkaan olla pehmeä.

Lavli Living Room

Tällä viikolla vietin muutaman päivän Helsingissä työasioissa. Aika poikkeuksellista ja luksustakin olla yksin reissussa parin yön yli. Työasioiden lisäksi kuljeskelin kaupungilla, fiilistelin tunnelmia. Joskus juuri tällainen päämäärättömästi kuljeskelu voi johtaa mieleenpainuviin kokemuksiin.

Tällä kertaa tuon kokemuksen tarjoili Galleria Esplanadista löytyvä Lavli Living Room. Facebookista olin bongannut, että keskuksesta löytyy Lorna Jane jumppavaatteita, joihin halusin tutustua. Löysin jumppavaatteet, mutta samalla jotain paljon enemmän. Oli pakko vielä seuraavana päivänä palata ottamaan muutama kuva blogia varten. Kännykkäkuvat valitettavasti ovat mitä ovat, mutta kannattaa käydä itse toteamassa paikan valloittava tunnelma.

Lavli Living Room on nimensä mukaisesti ihana olohuone keskellä kaupunkia. Galleria Esplanadin kakkoskerroksen takanurkasta löytyvä olohuone on perustaja Asta Laurilan "rakkauslapsi". Samasta tilasta löytyvät ihanat Lorna Janen urheiluvaatteet, treenisali, tee-baari ja hyvän olon olohuone. Ihastuin paikan tunnelmaan ja saamaani lämpimään vastaanottoon. Omistaja Asta kierrätti minut tiloissa ja kertoi paikan ideologiasta. Tila on tarkoitettu naisille unelmien toteuttamista varten. Voit poiketa tilaan vaikka työskentelemään hetkeksi teekupposen äärellä. Syksyn aikana tilassa tulevat pitämään luentoja ja workshoppeja esimerkiksi rakkaustohtori Emilia Vuorisalmi, Karita Tykkä ja Maaret Kallio.

Vaikka Helsingin humusta mielelläni palailin jo kotiin tänne pikkukaupunkiini, niin kyllähän sitä välillä kaipailisi tällaisia keitaita ja tapahtumia lähelleen.

Synttärihumua

Esikoinen täytti viime viikonloppuna 8-vuotta ja tänä lauantaina vuorossa oli kaverisynttärit. Pikkukaupungin ongelma on, että kaikki synttärivaihtoehdot on jo nähty ja koettu. Esikoisen toive oli kuitenkin jotain muuta kuin kotisynttärit. Onneksi vaihtoehto löytyi lopulta hyvinkin läheltä, sillä saimme käyttöömme liikuntasalin. Aivan täydellinen pienille pojille. On tilaa niin äänille kuin vauhdillekin.

Meillä synttäreiden järjestämisvastuut menee niin, että minä huolehdin ruokapuolesta ja mies ohjelmasta. Valmennusjuttujen ja työn kautta tuo rooli tulee hänelle luonnostaan. Niinpä pojat saivat hikoilla ensin futsalin ja sitten säbän parissa. Pari tuntia vierähti nopeasti.

Tarjoilupuoli meni tällä kertaa todellakin sieltä mistä aita on matalin. Koska 8 -vuotiaitten poikien arvostus kaikkea itsetehtyjä kakkuja ja hörhellyksiä kohtaan tunnetaan, en nähnyt turhaa vaivaa keittiössä. Pitsaa leivoin, mutta kakkua tai pullia ei näillä synttäreillä nähty, varsinkaan kun sankari itsekään ei niistä piittaa.

Ja hei, yksi hyväksi koettu vinkki. Käytä juhlissa kahden kattauksen taktiikkaa. Ensin suolaiset ja toisessa kattauksessa makeat. Tiedäthän miten käy jos kaikki on tarjolla yhtä aikaa.... karkit kyllä häviää, mutta suolaiset jää ja kohta on tupa täynnä sokerihumalassa häröileviä lapsia. Meillä ensin pelattiin, sitten syötiin pitsaa ja nakkeja. Pelit uudelleen pystyyn ja vasta hetken päästä karkit ja keksit tarjolle. Pysyy paremmin maltti niissä makeissakin :) Tämä on meillä erittäin toimivaksi koettu tapa.

Väri-ilottelua Habitaressa

Terveiset Habitaresta! Luulin jo, että reissu jää tältä vuodelta väliin, sillä tulevaan viikonloppuun on  mahdutettu esikoisen synttärit ja jalkapallokauden päätöskierros juhlallisuuksineen. Lisäksi luottoseuralaiseni kanssa aikataulut menivät pahasti ristiin. Olin jo luovuttanut kunnes eilen tajusin, että mähän olen jo tänään torstaina valmiiksi Helsingissä työasioilla. Kun vielä matkaseuralaiset yksi toisensä jälkeen peruivat osallistumisensa, alkoi suunnitelma hahmottua. Ajoreittikin osoittautui suht helpoksi, joten kokouksen jälkeen käänsin ratin kohti messukeskusta ja kävin pienellä kierroksella sisustusmaailmassa.

Yksi Habitaren selkeimmin nähtävä teema oli värit. Väistykää musta, harmaa ja valkoinen. Värit ovat tulleet takaisin. Yllätyin itsekin kuinka paljon pidin värien täyttämistä tiloista. Muuten sanoisin, että messut eivät tarjonneet suuria yllätyksiä. Kauniita yksityiskohtia ja mielenkiintoisia ratkaisuja toki löytyi useammaltakin osastolta, mutta paljon oli myös osastoa "same-old, same-old". Mutta ne värit. Ne jäivät tästä reissusta mieleen.

Syksy on mahdollisuuksia täynnä

Kuulutko sinäkin meihin, jotka aloittavat syksyisin uuden paremman elämän? Lupaat syödä enemmän kasviksia, liikkua enemmän, treffailla enemmän ystäviä, kokkailla vain terveellistä ruokaa, käydä salilla, juoksemassa, jumpissa...

Syksyllä käännetään puhdas sivu kalenterista, jätetään taakse kesän löysäilyt ja aloitetaan tarmolla uusia juttuja. Mä teen näin joka syksy, vaikka jossain kohtaa elämän reaaliteetit yleensä lyö vastaan, vuorokauteen kun ei tullutkaan lisää tunteja...

Lähde: http://nyt.fi/fokit/s1306067845332

Jotain pientä kuitenkin toivon joka vuosi pystyväni parantamaan. Yhtenä syksynä tein päätöksen lisätä reilusti kasvisten syöntiä. Rehellisesti sanoen, olen ollut todella huono kasvisten syöjä. Vihaan kuorimista ja pilkkomista, joten on ollut helpompaa skipata heviosasto kokonaan. Koska luontaisesti en vihanneksia himoinnut, päätin, että kauppareissuilla vietän eniten aikaa juuri vihannesten ja hedelmien luona. Kun siellä hyllyjen välissä haahuilee, tarttuu mukaan väkisinkin entistä enemmän kasviksia. Tämä päätös on pitänyt ja edelleenkin käytän heviosastolla eniten aikaa kauppareissuilla. Tosi kivaksi jutuksi olen huomannut ainakin Prismassa hienosti esillä olevan satokausi-ajattelun. Siitä on tullut kokeiltua useampia uusia juttuja. Voin suositella esimerkiksi kyssäkaalia, joka tuoreena ja mehukkaana lähentelee jo lähes melonia maultaan. Meillä kelpaa lapsille välipalana ihan sellaisenaan.

Tänä syksynä yksi päätös, jonka toivoisin voivani pitää, on tavoitteellisempi liikunta. Olen aina ollut liikunnallinen, mutta sellainen on-off -tyyppi. Kokeilen ja innostun jostain, sitten taas vaihdan lajia ja innostun siitä. Oikeastaan ainoa laji, jonka on pysynyt jo vuosia on jooga ja sitäkään en saa aikaiseksi tehdä yksin ilman ohjausta. Viime keväänä innostuin taas kuntosalista ja kävinkin n. kerran viikkoon nostelemassa painoja. Ilman mitään kunnon ohjelmaa, sinne tänne sutien.  Salaa olen haaveillut pt-tunnista, jossa joku tekisi mulle valmiin ohjelman tavoitteilla.  Kynnys on ollut kuitenkin yllättävän korkea.

Syksyn uutta elämää suunnitellessa tuo pt-tunti tuli taas mieleeni. Tällä kertaa päätin myös toimia ja uusiessani salikorttia varasin heti samalla myös pt-tunnin kuntosaliohjelmaa varten. Nyt tässä kohtaa uuden ohjelman ja tapaamisen jälkeen voin vain sanoa ne kuuluisat; Miksi en ole tehnyt tätä aiemmin ???

Sain kiva ohjelman, joka on suunniteltu juuri tarpeisiini ja on muokattavissa helposti myös kotitreeniksi. Lisäksi paljon vinkkejä ja tietoa, motivaatiota. Ymmärrän nyt, miksi mun keväinen heiluminen kuntosalilla ei ole johtanut juuri mihinkään muuhun kuin hyvään omaantuntoon. Nyt suunnitelmissa on noudattaa tätä ohjelmaa ja jossain välissä ottaa uusi ohjaus ja päivittää ohjelma. Askel kohti sitä tavoitteellisempaa liikkumista on otettu, nyt pitää vain huolehtia ettei vauhti hiivu...

Tänä syksynä toteutin myös yhden pitkään haavelistalla olleen asian. Kävin tutustumassa ilmajoogaan. Ainakin pari vuotta olen halunnut kokeilla keikkumista liinan varassa, mutta aina jostain syystä jättänyt menemättä. Nyt näin ilmoituksen kokeilukerrasta ja päätin syksyn energiapuuskassani toteuttaa nyt myös tämän haaveen. Hauskaa oli ja mielellään lisääkin kokeilisin. Harmi vaan, että Salossa ei pysty tuota harrastamaan kuin kurssimuotoisesti ja aikataulu ei sovi meidän perheen kalenteriin millään. Ehkä joskus myöhemmin...

Hyvin alkanut energinen syksy tyssäsi tosin tähän viikonloppuun. Jo loppuviikosta hytisin kylmästä ja aivastelin. Flunssa iski päälle perjantaina ja viikonloppu on mennyt sohvan pohjalla lepäillessä.

Tea for two

Syksyn lähestyminen on palauttanut jälleen arkirutiineihin teehetken. Kesällä en osaa nauttia lämpimistä juomista, mutta nyt aika on taas otollinen teen nauttimiselle.

Parin viime vuoden aikana tee on todella löytänyt tiensä keittiöömme. Aiemmin kaapista löytyi muutama paketti pussiteetä vierasvaraksi, mutta nykyään valinnanvaraa on koko hyllyllinen. Irtoteetä, helmiä. Mustaa, valkoista, vihreää, punaista. Hedelmäistä, mausteista, kukkaista, marjaista... Joka lähtöön jotakin.

Ymmärrän nyt, että teen tekeminen on taitolaji. Niin monella asialla on merkitystä. Veden lämpötilalla, teelehtien määrällä, haudutusajalla. Ei ihme, etten aiemmin ole tykännyt teestä. Olen nimittäin tehnyt kaikkeni pilatakseni sen. Käyttänyt pussiteetä, kaatanut päälle kiehuvaa vettä ja hauduttanut aivan liian kauan. Tuloksena on ollut kitkerää lientä, jonka juominen on ollut nautinnosta kaukana.

Onneksi aina voi oppia uutta. Laadukkaat irtoteet, sopivan lämpöinen vesi ja oikeat haudutusajat ovat avanneet minulle aivan uuden makumaailman. Nykyään teehetki on minulle lähes rituaali. En tee teetä koskaan, jos on kiire. Enkä juuri nauti teen juomisesta esimerkiksi asiakastapaamisissa tai jos olen tekemässä jotakin. Haluan nauttia teeni rauhassa ja ajan kanssa. Seuraan sopii parhaiten hyvä kirja.

Myös mieheni innostui teen juomisesta ja on korvannut ison osan kahvinjuonnistaan teellä. Niinpä teevalikoimamme on kasvanut pikkuhiljaa. Nykyään emme pääse teekaupan ohi ilman ostoksia. Melkein joka ulkomaanreissusta ollaan myös tuotu tuliaisina itsellemme muutama pussillinen makumuistoja. Valikoima on niin laaja, että aina löytyy uusia makuja kokeiltaviksi. Valikoimaa kasvattaa myös se, että teemakumme ovat hyvin erilaiset. Mieheni juo useimmiten mausteista chai lattea maidon kanssa. Lisäksi hänen lempimakuihinsa kuuluu valkoinen tee ja vihreä itsetehty jäätee.  Minulle taas maistuu parhaiten vihreä tee hunajalla maustettuna. Myös rooibos kelpaa paremmin kuin hyvin. Makuja vaihtelen fiiliksen mukaan.

Tänään päivääni kuuluu iso pannullinen lakritsiteetä. Jäin kotiin etätöihin ja silloin päivä alkaa normaalia rauhallisemmin. Teetä ja hiljaista taustamusiikkia, voittaa normaalin avokonttorin melskeen.

Syksyn merkkejä

Elokuun alkaessa vannoin, että elokuu on kesäkuukausi jolloin eletään vielä vahvasti kesämoodissa. Nooh, aika vahvasti syksyltä tuntuu ja näyttää, kesäistä fiilistä ei kyllä tahdo enää löytää etsimälläkään. Ilmassa tuoksuu syksy ja kesän spontaanius on vaihtunut tuttuihin rytmeihin ja aamuherätyksiin.

Paitsi että ulkona alkaa näyttää syksyisemmältä, myös täyttyvä kalenteri kertoo oma karua kieltään arjen alkamisesta. Töissä on taas täysi pöhinä päällä ja illat täyttyvät niin harrastuksista kuin vanhempainilloistakin. Sovitellaan kalentereihin syksyn harrastuksia. Kesälajit ovat vielä käynnissä ja syksyn ryhmät käynnistyvät pikkuhiljaa. Muutama viikko eletään täyttä kaaosta kun harrastetaan päällekkäin molempia kausia.

Kuopukselle koripalloa, suunnistusta ja uintia. Esikoiselle suunnistusta, uintia ja jujutsua. Miehelle sählyä. Minulle joogaa ja kuntosalia. Kaikelle löytyy oma aikansa. Kalenteri näyttä täydeltä, mutta ei liikaa. Tarpeen tullen tiputellaan sitten jotain pois. Arki on palannut.

Kirjaholistin yöpöydältä

Hei, olen Iina ja olen kirjaholisti. Täysin riippuvainen painetuista kirjoista, vieroitusoireet alkavat hyvinkin nopeasti kirjattoman päivän jälkeen.

Pienenä haaveenani oli tulla kirjastontädiksi. Mikä upea ammatti, olla kaiket päivät kirjojen keskellä. Lukea uutuudet ensimmäisenä. Edelleenkin nautin kirjastossa vaeltelusta. Kuljen pitkin hyllyvälejä poimien kirjan sieltä toisen täältä. En pääse ulos ilman raskasta kirjapinoa. Hyvän kirjan osuessa kohdalle en voi jättää sitä paikoilleen. En, vaikka kotona jo odottaisi vino pino hyviä odottamassa.

Kirjakaupoissa käyn katsomassa mitä uutuuksia on tullut ja teen listoja kirjastoa varten. Englannissa asuessani vierailin täydellisissä kirjakaupoissa, joissa oli kirjoja lattiasta kattoon. Siellä täällä nahkaisia nojatuoleja, joihin voi istahtaa selailemaan käteen osuvia opuksia. Sellaisia vanhan ajan kirjakauppoja, joissa on aivan omanlaisensa henki.


Yksi asia, jonka haluan lapsilleni opettaa kun juuri lukemisesta nauttiminen. Molemmilla pojilla on ennen nukkumaanmenemistä lukuaika. Seitsemänvuotias on kahlannut jo läpi kaikki Harry Potterit ja lukee viikossa useampia satoja sivuja. On lukiessaan kovin samanlainen kuin minä, uppoutuu täysin toiseen maailmaan, täysin ulottumattomiin. Viisivuotiaalle eivat sanat vielä aukene, joten iltasatu luetaan yhdessä. Sen jälkeen jää vielä itsekseen selailemaan sivuja. Aapisesta tavailee jo joitakin sanojakin.

Kesän aikana kirjastossa tuli käytyä moneen otteeseen ja sen kyllä näkee yöpöydälläni. Useimmiten luen illalla, sillä tarvitsen hetken, oman rauhallisen hetken, ennen nukkumaanmenoa. Tartun fiiliksen mukaan johonkin kesken olevaan kirjaan joita saattaa olla kolme neljäkin yhtäaikaa.

Kuvista näkee mitä luen juuri nyt. Dekkaripuolella ehdoton suosikki tällä hetkellä on Lars Kepler. Kirjat on pakko ahmia lähes yhdeltä istumalta. Iltaisin menee pitkään kun "luen vielä yhden luvun, ja vielä yhden..." Tätä Vainoojaa en suosittele yksinäisiin iltoihin, sen verran riipivän jännittävä se oli. Uusi tuttavuus on Michael Katz Krefeld, jonka kaikki kirjat olet nyt tätä lukuunottamatta lukenut putkeen. Hömppäosastotta vakkarisuosikki on Nora Roberts. Kevyttä ja nopeasti luettavaa, aina onnellisia, ennalta-arvattavia loppuja. Uusi ahmintakohde, kuten kuvasta näkyy, on Cecilia Samartin. Jostain blogista nappasin suosituksen, tykkäsin kuvailevasta elämänmakuisesta tekstistä ja hain loputkin odottelemaan lukuvuoroa.

Keittokirjat on mun heikkous. Usein lainaan ensin kirjastosta ja jos löytyy monia hyviä ohjeita, käyn hakemassa kirjan omaksi. Nettireseptit ei vaan ole mun juttu. Nyt Kööpenhaminan Street Foodin innoittama pari aiheeseen liittyvää kirjaa; Jenni Häyrisen Katuruokaa: parempaa roskaruokaa ja Geraldino Olivon Street Food: inspiroivia ohjeita urbaaniin makuun. Jennin kirja on jo toista kertaa lainassa ja vahva ehdokas omaan hyllyyn hankittavaksi. Olivon kirjassa taas liian monessa ohjeessa oli kikhernejauhoja, jotka menee mun listalla "liian hankalaa hankkia". Ei jatkoon. Emmi-Liia Sjöholmin Viljaton kattaus tarttui käsiini uutuushyllystä. Paljon herkullisen oloisia oheita kauniilla kuvilla höystettynä.

Uutuushyllystä nappasin mukaani myös Kaisa Jaakkolan Hyvän olon hormonidieetin ja Leena Putkosen Superhyvää suolistolle. Molemmista olin kuullut jo aiemmin, joten mielenkiinnolla tartuin näihin. Hyvinvointi ja ravinto ovat muutenkin aiheita, jotka tällä hetkellä kiinnostavat kovin. Näistä varsinkin tuo Putkosen kirja oli hyvin selkeästi ja kivasti kirjoitettu perusopas herkkävatsaisille esim. FODMAPista. Hyvän olon hormonidieetti on myös mielenkiintoista luettavaa, mutta ihan kirjan kohderyhmään en tainnut osua.

Hyvinvoinnin puolelta löytyy myös useampi "hyvän elämän opas". Näistä omaksi olen ostanut Sanna Wikströmin Hyvän elämän reseptit ja Sara Karlssonin ja Pia Sievisen Hyvän elämän anatomian.  Näitä tykkään lukea kappaleen silloin toisen tällöin. Näistä enemmän tykkään Hyvän elämän resepteistä, joka kauniilla kuvillaan ja käytönnänläheisemmillä teksteillään on noussut iltalukemisen suosikiksi. Paljon ajattelemisen aihetta ja ahaa-elämyksiä. Samasta aihealueesta suosittelen myös Saku Tuomisen Hyvä Elämä -kirjaa. Tämä pieni kirja löytyi mieheni kirjahyllystä ja on tullut luettua sen jälkeen jo useampaan otteeseen. Ystävän suosituksen pohjalta lainasin myös Krista Launosen Luovuus lähtee käsistä : käytännön ohjeita värikkäämpään työelämään, mutta jostain syystä tuo kirja ei tahdo edistyä vaikka mielenkiintoinen onkin. Ja yksi ikisuosikki Anna Perhon Superarkea. Siihen palaan aika kun tuntuu etten saa mitään aikaiseksi. Virtuaalinen potku takapuoleen. Kakkososakin multa löytyy, mutta se oli tähän ensimmäiseen verrattuna pettymys.

Kirjaholistina etsin aina uusia hyviä kirjailijoita ja kirjoja. Onko suosituksia?