Tämä ilo ylittää kaiken muun ilon
tänään käy toteen unelma, josta tuskin uskalsin uneksia.
Kaikki onni on läsnä, kaikki toivo ja varmuus.
Tänä päivänä me alamme rakentaa elämää –
suurempaa kuin kumpikaan meistä
olisi yksin kyennyt rakentamaan.
Näillä sanoilla kutsuimme vieraamme häihimme, jotka vietettiin tasan 10 vuotta sitten. Rehellisyyden nimissä, ei oltaisi itse tätä päivää edes muistettu, ellei anoppi olisi tuonut kuoharipulloa lahjaksi. Mehän juhlistimme tätä tasavuositaivalta jo keväällä Lontoon matkallamme.
Kaivoin hääkuvamme esille tätä kirjoitusta varten ja jäinkin selaamaan kansioita pitkäksi aikaa. Tuntuu, että häistä on vain hetki, mutta silti niin paljon on ehtinyt tapahtua. On rakennettu talo, perustettu perhe, reissattu siellä sun täällä ja pääasiassa nautittu ihan tavallisesta arjesta. Menty ylämäkia ja alamäkiä, kuitenkin tiukasti yhdessä. Mieheni isovanhemmat ehtivät olla yhdessä yli 60 vuotta. Meidän molempien vanhemmat taas ovat olleet naimissa yli 40 vuotta, joten junnujahan me silti tässä touhussa vielä ollaan ja särmiä vielä hiotaan ;)
Kuvien myötä huomasi, että paljon on tapahtunut myös muille. Kuvissa on isovanhempia, jotka eivät ole enää keskuudessamme. Puolisoita, joiden tiet ovat eronneet. Ystäviä, joiden kanssa elämät ovat kulkeneet eri suuntiin. Työkavereita, jotka ovat jo jatkaneet matkaansa uusiin haasteisiin. Ystäviä, joiden perheet ovat vuosien mittaan kasvanut lapsella jos toisellakin. Lapsia, jotka nyt jo lähestyvät kovaa vauhtia aikuisuutta. Vauva, jonka kymmenvuotissynttäreitä juuri vietimme. Paljon ihania hetkiä tallennettuina muistoiksi.