Monet sanovat olevansa kesäihmisiä, toiset rakastavat syksyä. Minä taas pidän tasapuolisesti kaikista vuodenajoista. Muistan vieläkin vaihto-oppilasaikanani Englannin sateisessa syksyssä käydyn keskustelun, jossa Antigualainen ystäväni kaipasi oman saarensa ikuista kesää. Muistan ajatelleeni, kuinka tylsää se olisi. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä. Ei syksyn pimeneviä ja tunnelmallisia iltoja, ei talven kirpeitä ja kuulaita pakkasaamuja, ei kevään hiirenkorvia. Kesän jälkeen huomaan kaipaavani syksyn tunnelmaa ja syksyn tummetessa alan odottaa lumen valaisevan maiseman. Ja kuinka ihanaa onkaan keväällä hakata pihasta jäätä ja huomata auringon pikkuhiljaa sulattavan sen.
Nyt olen nauttinut luonnon väreistä. Ihanista punaisen ja keltaisen sävyistä, raikkaasta ilmasta, aurinkoisista päivistä ja pimenevistä illoista. Takkaan sytytetystä tulesta, loimottavista kynttilöistä. Laittanut pikkuhiljaa pihaa talvikuntoon, haravoinut lehtiä ja kantanut kalusteita suojaan. Oikein odottanut niitä sateisia synkkiä päiviä, jolloin ainut järkevä vaihtoehto on käpertyä sohvan nurkkaan kirjan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!